Tällä hetkellä olen harvinaisen tyytyväinen jopa infernaalisiin breznev -kulmakarvoihini. Katselin antin innoittamana irc-galleriassa yhteisöä "kulmakarvattomuus". Voi kauhistus! Analysoimme sitten näitä ihania goottipimatsuja kulmiensa puolesta. Hassun hauskaa puuhaa tiistaiyön ratoksi. Suosittelen vilpittömästi.

Jotkut oli ihan siis total-alottelijoita. Ei oikein osannu vielä hallita kynän liikkeitä. Siis kerrassaan aivan jäätävää sydänkäyrää. Toiset dominoi jo kynän, mut ei naamansa mittasuhteita... Mitäköhän ne miettii aina aamulla ku alkavat muodostaa näitä lineaarisia kuvoitaan? "Olisinks mä tänään koko päivän ihan helvetin innostuneen näkönen vai niinku tosi säääääd??" Miettikää nyt! Piirtää nyt pari viivaa puoleen väliin otsaa ja saada ohikulkijoilta "RAUHOTU!" -katseita. Tai sitten vaihtoehtosesti sutata kaaret niin lähelle silmää, et on todella itsetuhoisen näköinen.

Sekin on kyllä todettu, et jos alkaa siihen touhuun, et joka armas päivä kolmen vuoden ajan hyörii ihmisten ilmoilla kulmat piirrettynä, on parempi, että ei tule ilman sitten myöskään esim. ylioppilaskirjoituksiin. Vittu edelleen nään painajaisia. :| Oli se meinaan aika järkytys. Karua.

Nihiiiin... Ja sai noi 87-syntyneet ihan hyvin sanottua abivideossaan eräälle opettajalle, joka oli yhtenä aamuna piirtänyt vain toisen kulmakarvan. Mwhahaha.

Asiasta kukkaruukkuun. Mikäli on sellaisia ihmisiä, jotka eivät vielä ole nähneet hyvän vuosikerran järisyttävää abivideota, niin tästä linkistä se on enemmän kuin mahdollista. :)