...minkäs mullen teit...? aaaw. se on ihanapihana mun ihkuraksu. halpa, hieno, hyvä ja helppo. Ihan niinku sanoin myyjäsetälle, sillon ku se kysy, et millastas lainka laitetaan... Tänne en oo vielä kehdannut laittaa yhtäkään otostani. No okei okei, en osaa. Tai siis ku tää mein koslo ei oo mikään maailman näppärin ja nopein kone tehdä yleensäkään yhtään mitään muuta ku pelata herttaa. Facebookiin iskin muutaman yliposenamimamiällöpällöoonkaisku14 -kuvan, mut siihen se jäi. Yks ihku luontokuva mulla olis kyl tännekin. Ehkä mun tarvii paneutua käyttöohjeeseen vielä pari kertaa, ennen ku saan mitään konkreettista tänne ainakaan.

Mullahan ei ikinä oo ollut ennen kameraa. Joskus kauheesa kännisä ojasa makkaamasa oon saanut ottaa jonkun kaverin kameralla kuvan, mut ei niistäkään ikinä mitään kovin kummosia oo ollut. En siis kerta kaikkiaan osaa käyttää kameraa. Joten oli hyvä siellä liikkeessä ku sain sitten kokeilla, että millasta kameraa täältä ehkä ollaan ulos roudaamassa. Vittu enhän mä osannut laittaa sitä edes päälle. Saati ottaa kuvaa tai selailla sitä ylipäätään mitenkään. Pidin sitä vaan tyhmännäkönen virne naamalla kädessäni ja heiluttelin ympäriinsä, ku ruudussa näky hienosti myyntitiski ja vähän sormea. waau. Olin siis niin huijattavissa ku huijattavissa voi pieni tyttö olla.

Kamera oli jo melkein maksettu, kun myyjäsetä kysy, et millais toi muistikorttitilanne... Mikä vitun tilanne? Sanoin, et pistää nyt jonku vielä messiin, ni onpahan jonkunnäkönen tilanne sitten siitäki.

Pääsin kotiin ja aloin myyjäsetän ohjeitten mukasesti laittaa akkua latinkiin. Kesti varmaan puol tuntia, ennen ku mä bondasin, että boksi, johon johto tungetaan ei suinkaan ollut se itse kamera, vaan mukana tuleva lataushärpäkkä. AAAA! Voi sitä oivalluksen iloa.

Nyt oon sitten joka päivä hiukan kuvaillut (itseäni) ja ihan varta vasten tyhjentänyt huoneeni lattian kaaosta, ettei vain rakkaista kuvistani välity tasapainottomuuteni.