Mulla on ihan kohta nimipäivä, ja jotta mun ei tarvii lyödä leriä nyrkillä naamaan (kuten uhkasin jossei se muista), niin laitan sille tänne vähän muistutusta. Mikäli se ei jumalauta siltikään sano koko päivänä kaisasta mitään, niin nyrkin lisäks saattaa tulla pari penaltia ja karatepotku mahaan.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mut mun kohdalla tää on menny jo ihan naurettavaks pelleilyks. Riippuu ihan, missä mä oon, millä nimellä mua kutsutaan. Hauskinta on se, että nää paikat on mun nimen suhteen aina täysin riippumattomia toisistaan. En minä jaksa ruveta vänkäämään, et: "Oikeesti mun nimi on Pirjojuhani, mut mua sanotaan Kikiks, ku se on helpompi. Mut te voitte kyl sanoo mua Jannekski jos vaan haluatte. Tai oikeestaan ihan sama."

Vanhassa mä oon ihan Kaisku. Tosin nykyään sanottuani Eveä muutaman kerran kohtalokkain seurauksin Eevaksi, olen saanut kakkosnimekseni Kais(l)a-Maislan.

S-Marketissa tottelen nimeä Kaisa, Kaisa-Maija, Kaisa-Eemeli, Kaipperi/Kaiffari, "toi tyttö" ja "hei sää siellä".

Pesispiireissä olen yleisimmän taas ihan vaan Kaisku. Mutta koska mulla on ihan mieletön vimma keksiä muille aina lempinimiä (Eerika Kerho, Kulta-Helinä, Manki etsetra), niin jengi on alkanut kostaa. Mun ehdottomat suosikit on Molla-Maija ja Meiju-Keiju. Parasta oli silti se, kun ensimmäisessä pelissä ikinä lalleilla, mut kuulutettiin Kaisa-Leena Yliluomana... Juoksin kiilaan keräten hampaani täyteen kärpäsiä miettien, et tarkottiks se ääliökuuluttaja mua, vai onks vastustajajoukkueessa oikeesti noin typeränniminen pelaaja.

Mun iskä sano mua viime viikolla vosuksi. Se ei ollut kivaa. Lisäksi aina kun jossakin yhteydessä esiintyy kaksiosainen, helvetin ruma nimi, rakas isäni alkaa ääneen miettiä miksei musta tehty Liana-Kaarinaa, Riitta-Tellervoa, Marianne-Sariannea....

Pelkällä sukunimellä mua kutsuvat isosisarusten ikäluokkaa olevat amisautovarkaat. Koen tuolloin kuuluvani heidän hierarkiassaan astetta korkeammalle.

Koulussa opettajat oli ihan sekasin saatana mun kans. Lukion höpsö historian opettaja ei koko kolmen vuoden aikana kertaakaan kutsunut mua nimellä. Olin aina "joo" tai "sieltä perältä". Opettajat, jotka oli opettanut myös sisaruksia kutsu mua ensin Katriks ja sit ku odotin, et vieressä istuva kapsu89 avais sanaisen arkkuna, ne alko sopertaa jotain no luomamhmhmhmh sitte.... Sit mä tajusin vastata. Yleensä väärin. Jotkut opettajat oli oikein opiskellu asiaa ja aina ku hiukan venyttelin leveemmin ja käsi nousi vahingossa yli vaakatason, sieltä tuli ku apteekin hyllyltä koko 28 kirjaiminen litania.

Leri ei ikinä sano mun nimee, koska se ei varmaan tiedä sitä, niinku se ei tiedä meen iskänkään nimee!! Nyt meni henkilökohtaseks. Kyl se mua Molla-Maijaks välillä huutelee, ku tinttaroitten vaihteeks omiani.

Emmäääjaksaenempää. Tää on oikeesti ihan päättymätön kasetti. Hyvää yötä!