Eilen. Heräsin töihin suu paskan makuisena ja ajattelin repäistä ja pestä hampaat. Raahasin rojon varteni vessaan. Otin sattumanvaraisesti hammasharjan mukista ja rutiininomaisesti käteni jo hapuili hammastahnaa. Vaikka olikin aamu, oli vireystasoni siinä määrin jo korkealla, että tajusin käteni hapuilevan tyhjää. Joku oli jumalauta varastanut mun hammastahnani. Laskin yhteen yks plus neljä ja sain mitä monimutkaisimman yhtälön ratkaistavaksi: kale + sählyleiri = kaiskun hammastahnan merkillinen katoaminen. Suivaannuin.

Tartuin tuumasta toimeen ja tuloksena oli seuraavanlainen tekstiviestittely:
"Se, joka toisen hammastahnan varastaa, sen hampaat mätänee ja kusi vihreeks muuttuu. -Bethoven 1438"
"Se, joka ei huomaa, että sen lakkakin on varastettu, on itte."

Vitti. Kappas.

Eilisissä ärsytyksen aiheissa julkaistavaksi sopii myös tankkaustuokio. Menin työpäivän jälkeen tankille ässän pihaan, sillä virtojen sammuttamisen lisäksi, isäni ei osaa myöskään näköjään tankata meille kaikille niin rakasta carinaa. Kaikki alkoi siitä, kun menin odottamaan vuoroani päästä tankkaamaan. Kaksi naista oli asemissa autojensa vierellä ja samalla jauhoivat keskenään paskaa. Se puoli, johon jonotin sai hommansa valmiiksi ja laittoi pistoolin takaisin paikalleen. Käynnistin auton ja kaivoin kortin rahapussista. Oikein valmistauduin, että pääsen äkkiä himaan. MUTTA. Se vitun akka ei lähtenytkään mihinkään. Siinä se jumalauta seisoi peukalot etutaskuissa niin kauan, että se toinen ämmä tankkas autonsa, laittoi kanisteriin löpöä ja hakipa vielä masiinasta kuitinkin. Ja minä jumalauta istun autossa kolme metriä sen auton nokkapellistä, eikä se vittu käsitä häipyä. Tööttäsin kerran, pidin päätäni ulkona ikkunasta, käynnistin auton, sammutin taas turhautuneena, käynnistin, sammutin... Ja vittu ei. Ei se liikkunut. Laskivat kato varmaan Birgitan kans painonvartijoiden pojoja. Vittu mua vitutti.

Ja nyt mua vituttaa taas.